GHOST LIGHT
Olen viettänyt joitakin iltoja täällä ja vain katsellut ulos. On aika rentouttavaa, kun täällä ei ole ketään. Yhtenä päivänä kettu tuli aika lähelle, se oli mukavaa.
Kyllä tämä tuoksuu. Eikö tuoksukin? Olin tuntevinani jonkin kukan... Valkovuokko sen kun lisääntyy. Se tykkää tästä saastuneesta maailmasta.
Minulla on todella herkkä hajuaisti. Haistatko meren? Minä en, en täällä. Aikaisemmin tämä joki tuoksui mereltä, mutta ei enää. Nykyään pitää mennä aika pitkälle merelle asti ennen kuin meri alkaa tuoksua.
Yleensä kaikki tällaiset kaupungit, joissa on joki, niin se tekee myös omanlaisen, mahtavan soundin. Tarkoitan siis, että se on... siis olen jälkeenpäin miettinyt, että se osittain johtuu siitä veden jatkuvasta liikkeestä. Eli siitä tulee tunne, että jotain tapahtuu, vaikka ei täällä tapahdukaan mitään. Juuri nyt, juuri nyt se vesi ei liikukaan. Ihmiset liikkuu.
Nämä juuret ovat tehneet outoja asioita, kummallisia muotoja, jotka ovat kasvaneet toistensa yli... ja luoneet ikään kuin omia muotojaan. Ikään kuin valo olisi aina siellä. On outoa, kun se liikkuu mukanasi. Se ei ole koskaan paikallaan, vaan se on aina kuin meidän näkökulmaa.
Oletko niin nirso, että haluat alkuperäisen luonnon?
Se on kuin mikä tahansa monimutkainen asia, se ei mene yksi yhteen, se ei mene niin, että "nyt hyppään luonnon keskelle ja rauhoitun", se on paljon mutkikkaampi juttu.