GHOST LIGHT (2020)
Inkeri Aula
Mark Niskanen
Jani-Matti Salo
Yhteistyössä SENSOTRA -tutkimusprojektin kanssa
Ääninäyttelijä: Noora Dadu
Kesto: 06:00 min
Ghost Light -teoksessa näyttämön keskelle asetettu aavevalo kertoo tarinoita elonkirjosta.
Moni teatteri ylläpitää perinnettä, jossa näyttämön keskelle jätetään yön ajaksi palamaan yksi valo. Tätä valoa kutsutaan “aavevaloksi” (eng. “ghost light”). Aavevalo luo ennen kaikkea suojaa – se estää aamulla teatteriin tulevia työntekijöitä kompastelemasta lavasteisiin tai tippumasta näyttämön reunalta orkesterimonttuun.
Teattereissa on myös monia taikauskoisia perinteitä liittyen aavevalon käyttöön. Osa pitää valoa päällä rauhoitellakseen aaveita, jotta niillä olisi mahdollisuus esiintyä näyttämöllä yöaikaan. Jotkut teatterit taas uskovat, että valo pitää aaveet loitolla.
Ghost Light tutkii ympäristömme metaforisten ”aaveiden” käsitettä. Nämä aaveet* ovat läsnä kaikkialla: niin ydinräjähdyksen jälkeisessä säteilyssä, hiekanjyvän elämänkaaressa kuin ammoin kadonneiden lajien jäljissä, kuten fossiileista tuotettavassa energiassa, joka saa teatterin tyhjälle näyttämölle jätetyn aavevalonkin palamaan. Aaveet muistuttavat meitä siitä, että menneet ajat vaikuttavat yhä – ne ovat edelleen läsnä, eikä niitä saisi unohtaa.
Aaveiden havaitseminen myös kyseenalaistaa ihmislajin erityisyyden suhteessa muihin olentoihin ja organismeihin sekä paljastaa niiden yhteenkietoutuneisuuden. Monimuotoisen ympäristön selviytyminen on välttämätön ehto myös ihmisen olemassaolon jatkumiselle.
Teoksen teksti on koostettu SENSOTRA (Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe) -hankkeen materiaaleista, jossa tutkittiin eri sukupolvien edustajien kokemuksia omien elinympäristöjensä muutoksista 1950-luvulta tähän päivään asti. Ghost Light -teos kehottaa pysähtymään, havainnoimaan ja kuuntelemaan, mitä ympäristömme aaveilla on meille kerrottavana.
Ghost Light on alunperin videoteos, joka kuvattiin Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 22.5.2020. Teatteri oli suljettu yleisöltä globaalin COVID-19-pandemian vuoksi. Keväällä 2020 koronaepidemian levitessä teatteritilat suljettiin ympäri maailmaa. Sosiaalisessa mediassa levisi kuvia tyhjistä näyttämöistä aavevaloineen. Teattereiden viesti kuvien ohessa oli yksiselitteinen: “We will return!” - “Me palaamme!”. Aavevalojen loisteessa kiteytyy toivo yhteentulemisesta maailmanlaajuisen epidemian aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen jälkeen.
Inkeri Aula on kulttuuriantropologi, joka tutkii muuttuvia ympäristösuhteita ja ylisukupolvisen aistitun tiedon välittymistä. Aulan monipuolisiin tutkimusteemoihin kuuluvat myös mm. translokaali yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen mielikuvitus, Brasilian tutkimus sekä moniaistinen etnografia. uef.academia.edu/InkeriAula
Mark Niskanen ja Jani-Matti Salo työskentelevät jokapäiväisiä ilmiöitä ja teknologioita yhdistelevien, monimediallisten installaatioiden parissa. Kaksikon teokset käsittelevät muun muassa aisteja, vuorovaikutussuhteita, muistoja, yksin- ja yhdessäolon kokemuksia sekä niiden yhteyksiä globaaleihin teemoihin. Kokonaisuudet kehittyvät usein paikka-alttiiksi ja katoaviksi tilanteiksi. Niskasta ja Saloa kiehtoo ympäristössä valmiina olevien struktuurien kehystäminen teokseksi ja tekijyyden jakaminen ei-inhimillisen kanssa. www.niskanensalo.com @niskanensalo
Kiitokset yhteistyöstä Suomen Kansallisteatteri, Kalle Ropponen, Noora Dadu, Eliel Kilkki, Teemu Vilén ja Outi Järvinen / Arts Management Helsinki. Taiteen edistämiskeskus - TAIKE on tukenut Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon työskentelyä. Inkeri Aulan työskentelyä on rahoitettu Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) Horizon 2020 ohjelmarahoituksella (hanke nro 694893).
* Tieteidenvälisessä kokoelmassa Arts Of Living On A Damage Planet (toim. Anna Tsing, Heather Swanson, Elaine Gan, Nils Bubandt, 2017) kokoonnutaan ympäristömme aaveiden sekä niiden havaitsemisen äärelle. Muun muassa antropologista, hiukkasfyysikosta ja evoluutiobiologista koostuva monimuotoinen joukko lähestyy aaveiden käsitettä elinympäristöjä tuottavien ja purkavien, enemmän-kuin-inhimillisten historioiden jättäminä jälkinä.