GHOST LIGHT (2020)
Kesto: 06:10 min
Inkeri Aula (s. 1978, Suomi)
Mark Niskanen (s. 1991, Neuvostoliitto)
Jani-Matti Salo (s. 1984, Suomi)
Yhteistyössä SENSOTRA -tutkimusprojektin kanssa
Teos on kuvattu Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 22.5.2020. Teatteri oli suljettu yleisöltä globaalin COVID-19-pandemian vuoksi.
Ghost Light on installaatio tyhjässä teatterissa, jossa kaikuu havaintoja ihmislajin kytkeytyneisyydestä elonkirjoon.
Moni teatteri ylläpitää perinnettä, jossa näyttämön keskelle jätetään yön ajaksi palamaan yksi valo. Tätä valoa kutsutaan “aavevaloksi” (eng. “ghost light”). Aavevalo luo ennen kaikkea suojaa – se estää aamulla teatteriin tulevia työntekijöitä kompastelemasta lavasteisiin tai tippumasta näyttämön reunalta orkesterimonttuun
Teattereissa on myös monia taikauskoisia perinteitä liittyen aavevalon käyttöön. Osa pitää valoa päällä rauhoitellakseen aaveita, jotta niillä olisi mahdollisuus esiintyä näyttämöllä yöaikaan. Jotkut teatterit taas uskovat, että valo pitää aaveet loitolla.
Keväällä 2020 koronaepidemian levitessä teatteritilat suljettiin ympäri maailmaa. Sosiaalisessa mediassa levisi kuvia tyhjistä näyttämöistä aavevaloineen. Teattereiden viesti kuvien ohessa oli yksiselitteinen: “We will return!” - “Me palaamme!”. Aavevalojen loisteessa kiteytyy toivo yhteentulemisesta maailmanlaajuisen epidemian aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen jälkeen.
Ghost Light tutkii ympäristömme metaforisten ”aaveiden” käsitettä. Nämä aaveet [1] ovat läsnä kaikkialla: niin ydinräjähdyksen jälkeisessä säteilyssä, hiekanjyvän elämänkaaressa kuin ammoin kadonneiden lajien jäljissä, kuten fossiileista tuotettavassa energiassa, joka saa teatterin tyhjälle näyttämölle jätetyn aavevalonkin palamaan. Aaveet muistuttavat meitä siitä, että menneet ajat vaikuttavat yhä – ne ovat edelleen läsnä, eikä niitä saisi unohtaa.
Aaveiden havaitseminen myös kyseenalaistaa ihmislajin erityisyyden suhteessa muihin olentoihin ja organismeihin sekä paljastaa kaikkien niiden yhteenkietoutuneisuuden. On siis aika havahtua keskinäiseen riippuvaisuuteemme muusta elonkirjosta valtavan planetaarisen muutoksen keskellä, sillä monimuotoisen ympäristön selviytyminen on välttämätön ehto myös ihmisen olemassaolon jatkumiselle.
Ghost Light -teos kehottaa pysähtymään, havainnoimaan ja kuuntelemaan, mitä ympäristömme aaveilla on meille kerrottavana. Installaation teksti on koostettu eurooppalaisesta SENSOTRA (Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe) -hankkeen materiaaleista, jossa tutkitaan eri sukupolvien edustajien kokemuksia omien elinympäristöjensä muutoksista 1950-luvulta tähän päivään asti. Ghost Light -installaatiossa näyttämön keskelle asetettu aavevalo välkkyy elonkirjosta kertovien tarinoiden tahtiin.
Inkeri Aula on kulttuuriantropologi, joka tutkii muuttuvia ympäristösuhteita ja ylisukupolvisen aistitun tiedon välittymistä. Aulan monipuolisiin tutkimusteemoihin kuuluvat myös mm. translokaali yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen mielikuvitus, Brasilian tutkimus sekä moniaistinen etnografia. uef.academia.edu/InkeriAula
Mark Niskanen ja Jani-Matti Salo työskentelevät jokapäiväisiä ilmiöitä ja teknologioita yhdistelevien, monimediallisten installaatioiden parissa. Teoksissaan he hyödyntävät taustojaan musiikin, liikkuvan kuvan, audiovisuaalisen tutkimuksen ja skenografian parissa. Kaksikon viimeaikaiset teokset ovat käsitelleet aisteja, vuorovaikutussuhteita, muistoja, yksin- ja yhdessäolon kokemuksia sekä niiden yhteyksiä globaaleihin teemoihin. Kokonaisuudet kehittyvät usein paikka-alttiiksi tilanteiksi, joiden luonne on omakohtainen ja katoava. www.niskanensalo.com
Kiitokset yhteistyöstä Suomen Kansallisteatteri, Kalle Ropponen, Noora Dadu, Eliel Kilkki, Teemu Vilén ja Outi Järvinen / Arts Management Helsinki. Taiteen edistämiskeskus - TAIKE on tukenut Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon työskentelyä. Inkeri Aulan työskentelyä on rahoitettu Euroopan tutkimusneuvoston (ERC)Horizon 2020 ohjelmarahoituksella (hanke nro 694893).
[1] Tieteidenvälisessä kokoelmassa Arts Of Living On A Damage Planet (toim. Anna Tsing, Heather Swanson, Elaine Gan, Nils Bubandt, 2017) kokoonnutaan ympäristömme aaveiden sekä niiden havaitsemisen äärelle. Muun muassa antropologista, hiukkasfyysikosta ja evoluutiobiologista koostuva monimuotoinen joukko lähestyy aaveiden käsitettä elinympäristöjä tuottavien ja purkavien, enemmän-kuin-inhimillisten historioiden jättäminä jälkinä.